Juhlat juhlittu.

Joulu, Uusivuosi ja häät - CHECK!

Itkuhan siitäkin pitkästä ilosta tuli, kun viime viikko meni sairastaessa. Meillä elo ollut muutoin tasaista. Nyt odotellaan 5kk neuvolaa, joka ensi viikolla.

Joulunlahjakunkku asuu meillä. Se oli pieni ihmisenalku, jolla ei ainoana ollut minkäänlaista käsitystä mitä ympärillä tapahtui. Saipahan tämä mamma avata monta lahjaa, vaikka omia oli kasasta murto-osa.

Kiinteiden pariin ollaan siirrytty nyt todenteolla, kaikki valmisruokapuolen kasvismössöt on käyty lävitte. Peruna-porkkana uppoaa parhaiten, mutta hedelmä/marjasoseethan nyt ovat ihan omassa luokassaan. Jos syöttäjä ei ole tarpeeksi nopea herkkusoseiden kanssa, tulee huuto. Poju odottaa suu ammollaan jokaista uutta jälkkärilusikallista, kun kasvislusikkaa uolestaan pitää maanitella suuhun. Jossain vaiheessa meinasi kieltäytyä tyystin kasviksista, joten teemme nyt niin että jokaisen soseilun yhteydessä tulee ensin kasvista ja jälkkäriksi jotain makeampaa. Meillä poju saa lounas- ja päivällissoseet, muuten mennään tissillä. Yösyöttöjä on edelleen. Lueskelin jostain, että aika monet ovat aloittaneet veden juottamisen soseiden aloituksen yhteydessä. Oon nyt kokeillut muutamaan otteeseen - EI tule mitään. Poika irvistää ja sylkee pulloa minkä kerkiää.

Kovasti poika yrittää jo jaloillaan ryömiä, mutta kädet pysyvät paikallaan kuin liimattuina lattiaan. Eteneminen siis ymmärrettävästi vielä jäissä. Kuolaa tulee valtavasti ja sormea jäystetään tauotta, ikenissä ei ainakaan vielä tunnu hampaiden alkuja. Ilmeitä ja eleitä on tullut valtavasti lisää viimeisen kuukauden aikana. Vuorovaikutus alkaa olemaan jo molemminpuolista, olen myös havainnut PIENTÄ temperamenttiä pojassa. Itkuääniin on tullut nyt lisäyksenä ihan vain kiukkuitku :D

Lastenklinikalla vierailtiin myös heti pyhien jälkeen ja pojun leikkausta kaavailtiin ensi keväälle, eli n. 1,5v ikään. Olen nyt jo aloittanut panikoinnin, vaikka luotto suomen lääkäreihin ja hoitajiin on kova.

Itse olen painon kanssa päässyt tutulle ja turvalliselle 50-luvulle. Kilo enää neuvolakortiin rv 8+0 merkattuun painoon. Ja rehellisesti voin sanoa, et mitään en oo tehny  paitsi imettänyt :) Täälläkin, kuten ilmeisemmin muutamassa muussakin blogissa ajatus toisesta lapsesta houkuttaa. "Yrittäminen" on edelleen meidän perheessä kirosana, mutta sanotaanko vaikka näin että raskauden estäminen saatetaan lopettaa loppukeväästä/kesästä. Sen tosiasian hyväksyminen, että jäämme yksilapsiseksi perheeksi on ainakin tällä hetkellä yllättävän helppoa. Enkä aio enää raskautumisesta stressata, me ollaan itkumme itketty tän asian osalta, joten tulee jos on tullakseen. Olemme vaan niin äärettömän tyytyväisiä siihen mitä saimme, ettei edes kehtaa toivoa enempää.

-Onna