Taannoin olimme ystäviemme tupareissa ilman tissi-imuria. 6h kyläilyn jälkeen kotiin saavuttuamme jouduin ensimmäistä kertaa pumppaamaan rinnat ihan tyhjiksi. On muuten kamala tunne, kun meinaa kirjaimellisesti räjähtää. Olin jo pitkään hämmästellyt miten maitoni voi riittää vauvan tarpeisiin (pessimisti minä, maidoton suku). Lypsin tällöin kuitenkin hetkessä 150ml ja olin kovin kovin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Kuitenkin muutama päivä lypsyepisodin jälkeen poika muuttui kiukkuisen nälkäiseksi, nielemisääniä kuului todella harvakseltaan ja rinnat olivat kuin tyhjät säkit. Täyttymistä en huomannut lainkaan ja vanhat a-kupin rintaliivitkin mahtuivat päälle!! Pumpulla sain lypsettyä vain muutaman tipan, kun pari päivää sitten tuli pullollinen. Huolestuin valtavasti. En ole mikään himoimettäjä, mutta olin toivonut että kiinteisiin asti pystyisin täysimettäväni. Konsultoin asiasta imetyskouluttajaaja sainkin hyviä vinkkejä:
-Imetä saman syötön aikana useasti rintoja vaihdellen (vaihda heti kun kitinä alkaa)
-Tarjoa rintaa jokaiseen kitinään
-Juo PALJON
-2kk iässä monilla vauvoilla on tiheänimunkausi. Eli kun on paljon rinnalla, ei rinnat pääse lainkaan täyttymään. Loogista, hyvin loogista,mutta eipä tullut panikoidessani moinen ajatus mieleeni.
-2kk iässä myös maidontuotanto saattaa tasaantua ja pakkautuminen, turvotus ja kivistys loppua. On normaalia että rinnat eivät enää tunnu täysiltä, vaikka maitoa tulisinkin riittävästi.
Vinkit auttoivat ja muutaman päivän päästä pakkautuneet Pamelat olivat tulleet takaisin. Olen kuitenkin melko vakuuttunut, että myös ruokavaliollani oli jotain vaikutusta asiaan. Olin nimittäin viikkoa ennen mystistä maidottomuutta aloittanut terveellisemmän ja proteiinipitoisemman ruokavalion. Vaikka ruokaa söin yhtä paljon kuin ennen, ei ilmeisesti koostumus ollut sitä mitä kroppani maidontuotantoon vaati. Nyt olen syönyt taas normaalisti kaikkea "pahaa" (eli hyvänmakuista): hiilareita, rasvaa tms. epäterveellisempää sapuskaa eikä maidon riittävyydessä ole ollut enää ongelmaa. Tunnen täyttymisen ja tyhjentymisen ja ennenkaikkea poju on tyytyväinen. Kerrassaan merkillistä, mutta ilmeisemmin pullahiireilyyn tottunut kroppani kävi lävitse jonkin sortin stressireaktion kun sai kerrankin vain terveellistä murkinaa :)
No nyt taas mennään täysimettäen, mutta kilot tuskin karisevat niin nopeasti kun toivoin. Mutta mitä sitä ei lapsensa eteen tekisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti