Tänne ei kuulu mitään uutta. Poikakaan ei ole saavuttanut mitään erikoisempia rajapyykkejä kehityksen suhteen. Mitä nyt alaikenet ovat hieman alkaneet avautumaan pienien naskalien tieltä.
Pojalla on jatkuvasti aivan älytön vauhti päällä. Istuminen eikä nouseminen ylöspäin kiinnosta lainkaan kun eteenpäin on päästävä. Tunkee itteään kaikista tuolien väleistä ja pöytien alta. Selvästi tykkää agilitytyyppisestä esteratailusta :) Haluaa aina siis pönkeä siitä mistä aita on korkein. Aika hyvällä prosentilla siinä onnistuukin. Istumista ollaan nyt kovasti harjoiteltu, siinä tuntuu että ollaan kyllä kehityksessä jäljessä. Hirvittävän moni tuntuu istuen leikiskelevän jo tässä iässä. Poika istuttaessa istuu max. 10 s tukematta lattialla kunnes päättää kellahtaa kyljelleen. Istumaan ei pyri lainkaan itse. Liikunnallisesti poitsu onkin kehittynyt tähän saakka vauhdikkaasti, mutta nyt on hiljaisempaa. Vaikka kuinka ajattelin ottaa iisisti pojan kehityksen suhteen niin kyllä sitä vaan pientä stressiä puskee, kun näkee ympärillä kuinka muut muksut seisoo tukea vasten tai kämmenistä kiinni pidettäessä. Konttailua poika tapaili jo kuukausi sitten, mutta nyt en edes muista milloin olisi viimeksi pyrkinyt konttausasentoon. Ehkä tämmönen ajoittainen "taantuminenkin" kuuluu asiaan.
Pystyyn nousemisen suhteen meillä toki onkin hieman tarkkailtavaa, sillä meidän spesiaalin yhteenkasvaneet varpaat (pikkuvarvas ja nimetön x2) ovat edelleen taittuneen jalkaterän alle. Eli kun poika seisoo, niin hän seisoo samalla myös noiden 3 varpaan päällä muussaten ne littanaksi. Saattaa siis seisominen tehdä pojalle kipeää ja siksi ei tykkää sitä harrastaa. Lastenklinikalla eivät olleet tammikuussa huolissaan niistä, sanoivat vaan että kyllä ne siitä oikenevat liikkeelle lähtiessä. Mitenkähän on? Täytyy vissiin 8kk neuvolassa nyt oikeasti ottaa härkää kiinni sarvista ja vaatia vaikka jotain fysioterapiaa noille jalkaterille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti