Ei ainakaan syysmasennusta.

Voi että miten ihanaa kun on taas elävien kirjoissa. Kuukausi sitten vielä kiroilin mihin olenkaan pääni pistänyt. Pelkäsin että huono-olo ja väsymys jäävät ikuiseksi riesaksi, mutta kaikkosivathan ne lopulta. 1,5v ikäero ei enää kuulostakaan yhtään pelottavalta. Olen luottavainen selviämiseemme. Seesteinen keskiraskaus on siis tästä mielentilasta päätellen alkamassa. Lisäksi tulee ihana syksy, viilenevät illat ja kynttilät.

Pojan 1v. neuvolassa kehoitettiin poikaa siirtymään "aikuisten ruokavalioon". Mietin silloin että miten jaksan miettiä, muussata, pilkkoa ja ylipäänsä nähdä niin paljon vaivaa 1v taaperolle ja meille vanhemmille sopivan ruoan tekemiseen. No hyvin jaksan ja jopa nautinkin siitä. Poikakin syö nyt itse sormin, joten äidin ei ole pakko syöttää koko ruokailun ajan. JES! Ensimmäisiä kertoja lapsen syntymän jälkeen olen myös kovin kiitollinen siitä että meillä on kyltymättömän ruokahalun omaava koira. Pojan syöminen on kohtuu sotkuista ja ruokaa lentää kaikkialle n. parin metrin säteellä. Sotkujen siivoamiselta kuitenkin vältytään kun tehokas imurimme napsii jokaisen tippuvan murusen omaan suuhunsa.

Pojan kävely on kehittynyt valtavasti. Kävelee pihalla ja epätasaisilla pelloilla oikein sulavasti ja vähän jo tapailee jotain juoksuaskeleen tyyppistä. Lisäksi poika on oppinut pomppimaan tasajalkaa. Etenkin sängyssä ja sohvalla tätä liikettä on varsin mukava toteuttaa. "Tanssimaankin" poika on oppinut, lähinnä nytkyttelee itseään polvista ja nauraa kovaan ääneen samalla.

Sanoja ei edelleenkään tule minkäänlaisia, tavuja vain joista ei voi päätellä mitään. Ainut sanonta jota matkii perässä jonkinlaisesti on AIJAI :)

Raskaus etenee omalla painollaan. Down-seula johon osallistuimme tälläkin kertaa oli puhdas. Tai no siis huomattavaa riskiä ei ainakaan ole. Työsuhde-etuna näkisin ihan sen suhdeluvunkin, mutta en ikinä muista sitä töissä katsoa! Poikaa odottaessa päivittelin tuloksia useampaan otteeseen ja jokaisessa työvuorossa, kunnes tulos vastattiin. On tämä nyt vaan niin erilaista. Pojan kanssa suhdeluku taisi olla jotain 1:26000, todennäköisesti nyt riski on suurempi jo ihan sen takia että ikää on enemmän.

Työsuhde-etuna olen myös koittanut tavoitella jotain talon lääkäriä kertomaan tästä amniokiinnikeasiasta. Olen toivonut törmääväni heihin ja ohimennen kertovani huoleni, mutta kappas kun en ole törmännyt töissä keneenkään sen ammattikunnan jäseneen. Eli yhtä tietämättöminä ollaan kun tähänkin saakka.

Vatsa on alkanut etenkin iltaisin pullottamaan. Miehen tämän illan sanoja lainatakseni "On toi reppu kyllä aika reippaasti kasvanu". Omat housut mahtuvat vielä, mutta puristavat tosin jo aika ikävästi vatsaa. Vietimme viime viikon omilla isovanhemmillani pohjoisessa ja ruokatarjoilu oli RUNSASTA. Kiloja tuli 6pv aikana 3!!! Onneksi mulle käy aina näin siellä lomaillessa ja kilot lähtevät myös yhtä nopeasti pois. Todennäköisesti voin ja suolan lisääntynyt käyttö aiheuttaa minussa jonkin sortin turvotusta. Toivon tosiaan että paino hieman tippuu tässä raskaassa tilassakin, koska muuten olen ensimmäisen raskauden hurjassa +20kg tahdissa. Ajatuksena oli tässä raskaudessa hieman yrittää hillitä tuota painonnousua.. Ja alku on sujunut ihan lupaavasti. Ensimmäisessä neuvolassa painoin 2,5kg vähemmän kuin poikaa odottaessa aikoinaan. Paino ennen raskautta molemmissa tilanteissa ollut sama. Poikaa odottaessa paino lähti nousemaan välittömästi plussatestin jälkeen ja nyt päästiin rv 13 asti ilman painonnousua.

Uskomatonta että menossa on jo 15. raskausviikko. Kohta ollaan jo puolivälissä!?!