Niin sitä aika rientää että rakenneultrassakin olen jo kerennyt käymään. Rakenteet vaikuttaisivat olevan kunnossa, vauva tosin ei ollut kovinkaan yhteistyökykyinen, joten ihan kaikkea ei pystyty varmistamaan. Hirveä melske ja mekastus oli päällä jatkuvasti. En todellakaan tunne puoliakaan vauvan liikkeistä, mutta voimakkaimmat kyllä. Istukka on tällä kertaa takaseinämässä, joten liikkeiden pitäisi tuntua paremmin kuin esikoisesta, mutta näin ei kuitenkaan ole.
Veijari vastasi lähes viikkoja. Muutamaa päivää pienempi. Esikoisen lisävarpaiden ja sormien vuoksi raajoihin kiinnitettiin erityishuomiota, eikö niistä löytynyt poikkeavaa. Mutta eipä löytynyt esikoisestakaan, vaikka lopulta poikkeavaa oli.
Amniokiinnike tai mikä lie, on edelleen paikallaan. Vauva ei kuitenkaan ole millään tavoin takertunut tähän. Tilaa kiinnikkeen vuoksi on hieman niukasti ja lääkäri epäilikin, että normaali päätilasynnytys on epätodennäköinen. Kiinnike on sellaisessa paikassa, että taitaa pakottaa vauvan perätilaan. No, onneksi ei ole ensimmäinen lapsi kyseessä. Alakautta olen suunnitellut synnyttäväni, oli tarjonta mikä tahansa. Toki täytyy ottaa huomioon lapsukaisen koko, sen verran realisti olen eten 4 kiloista lähde perätilassa alakautta synnyttelemään.
Niin ja se sukupuolikin selvisi, ultratädin sanoja lainatakseni "Haluatko tietää mitä sukupuolta tämäKIN on". Eli toinen poika matkalla. Lapsien kannalta hieno juttu. Poikien yhteiset rymyleikit <3 Toisaalta tämä jättää nyt tulevaisuuden avoimeksi. Yritetäänkö vielä joskus sitä tyttöä, vaiko ei? Homma olis ollut meidän osalta naputeltu jos tämä uusi tulokas olisi tyttö ollut. Ei olisi tarvinnut enää näillä asioilla päätään vaivata. Ikäeroa kuitenkin tulee varmasti olemaan reippaammin sitten mahdollisen kolmosen ja tämän kakkosen välillä. Isomman asunnon hankinta edessä 3 vuoden sisään. Se on vauvan syntymän jälkeen ensimmäinen prioriteettimme. Lapsilukuasiat saavat sitten hetkeksi väistyä taka-alalle.
Onnellinen Onna ja Ouzei 20+4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti