Hirveesti asiaa.

Loma on loppu. Ihana loma, ihana matka, super ihana pieni reissumies. Poika käyttäytyi kuin enkeli koko matkan ajan. Ainoa päänvaivaa aiheuttanut asia oli syömättömyys. Sekin selittyi 37 asteen lämpötiloilla. Juoda poika jaksoi oikein reippaasti, mutta vain maitoa. Vedestä ja laimeasta mehusta kieltäytyi edelleen aivan totaalisesti. Banaani ja vesimeloni upposi hyvin, samoin myös vaalea leipä ja maissinaksut. Joskus tarjottu "vauvaruokakin" saattoi maittaa, mutta useimmiten maitopullo ja vanhempien ruoat tuntuivat kiinnostavan enemmän.

Poika innostui matkalla kovasti puistoista ja kiipeilytelineistä. Tuntui että poitsun päätehtävänä oli hämmästyttää äitiä päivä toisensa jälkeen suorittamalla lävitse milloin minkäkinlaisia sokkeloita, liukumäkiä ja temppuratoja. Taputtamaan poikaa oppi kunnolla reissulla ja äänenkäyttökin laajentui huomattavasti. Mitään lähellekkään tunnistettavaa sanaa tai rehellisesti sanottuna edes tavua poika ei saa aikaiseksi, vaan ääntely on on yleensä yksivokaalista huutoa eri taajuuksilla. Joskus harvoin toistelee Pa-pa-tavuja. Poika kävelee nyt yhdellä kädellä avustettuna ja kerran epähuomiossa käveli myös isin rinnalla pitäen kiinni vain sortsin lahkeesta. En kuitenkaan usko että oppii kävelemään ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Äitiinsä tullut.

Lentokonematkustamisesta ei jäänyt traumoja meille kenellekään. Toki sylissä rumpuileva 10kk vauva, jolle yrität postimerkin kokoisessa vessassa vaihtaa housuvaippaa tahrimatta samalla itseäsi tai koko vessaa hieman nostatti hikikarpaloita otsalle. Siitäkin kuitenkin selvittiin.

Loman jälkeinen töihin paluu tapahtuu heti huomenna ja samalla ehkä selviää syksyn työkuviot, jäänkö töihin vaiko enkö. Suostun siis jäämään jos ei tarvitse tehdä kuin 50% työaikaa. Miehen työkuviot ovat EDELLEEN auki, mutta olkoon. Suunnittelen elämää eteenpäin nyt niin että pysymme suomessa ja jatkamme normaalia elämäämme. Se tuntuu todennäköisimmältä.

"Kakkos"projekti otti tuulta alleen edellisen postauksen siivittämänä ja on tuottanut oletettavasti tulostakin. Testasin reissuunlähtöpäivänä negan. Viikon lomailun jälkeen kiertopäivien venyessä yli 35 oli pakko etsiä jostain apteekki. Yritin yhteensä 3 päivänä päästä apteekkiin "salaa" muulta matkaseurueelta siinä onnistumatta. Lopulta päädyin hakemaan "pojalle lisää aurinkorasvaa" ja mieheni sai huijattua muun seurueen viereiseen krääsämyymälään niin ettei kukaan nähnyt mitä olin todellisuudessa ostamassa. Kiltti apteekkari vielä pakkasi ostokseni paperikassiin jonka nitoi kiinnin n. 20:llä niitillä, ettei salaisuus vain paljastuisi. Todellisuudessa ostos oli turha, sillä tiesin jo olevani raskaana. Olin niin varma asiasta että panttasin testinkin teon vasta seuraavaan päivään. Testipäivää edeltävänä yönä unessa tein positiivisen raskaustesti. Uni ja vaistot osuivat oikeaan, sillä aamulla testiin piirtyi heti toinen viiva. Tässä sitä nyt taas ollaan. Mutta tällä kertaa todella todella rauhallisin mielin. Oireita ei ole taaskaan ajoittaista kuvotusta lukuunottamatta. Kuvotuskin saattaa johtua suomalaiselle liian kuumasta ilmanalasta, jossa viimeiset päivät tuli vietettyä. Nyt vasta pääsen tunnustelemaan olojani paremmin kotoisammissa lämpötiloissa. Ehkä olo on rauhallinen sen takia, että nyt oikeasti tiedän että pettymyksistäkin selvitään. Alitajuisesti varmasti myös osaan suojella itseäni paremmin. Tai sitten joku osa minusta tietää että tämä menee loppuun saakka. Se jää nähtäväksi.

Pakko myöntää että negatestin jälkeen join yhden siiderin, enkä todellakaan kastonut pätkääkään mitä suuhunui laitoin. Maitotuotteet ovat varmasti olleet pastöroimattomia, pihvit mediumia jne. jne. Sanomattakin nyt on selvää etten ainakaan ole foolihappoja ja vitamiinejä ruvennut ulkomailta metsästämään. Joku viisaampi on sanonut, että niin kauan kun testiin ei piirry toista viivaa et voi tehdä mitään harmia kehittyvälle vauvalle. Nyt aion hyvillä mielin luottaa siihenkin toteamukseen.

-Onna, poitsu ja ehkä joku 6+0.