Niinhän siinä sitten kävi että kohdusta löytyi tasan viikkoja vastaava, kovin jo ihmismäistä muotoa omaava pieni alkio <3 Sydän jumpsutti kovaa tahtia ja kaikki näytti olevan kunnossa. Keskenmenoprosentin arveli olevan nyt n. 3-4% luokkaa. Suht turvallisin mielin voimme jo olla.
Sen sijaan keltarauhasrakkula, paikka josta munasolu oli irronnut oli turvonnut ihan jättimäisiin mittoihin. Jos en väärin muista niin mitata taisivat olla 4cm x 2,5cm. Kuulemma surkastuu aikanaan kun istukka ottaa vallan raskauden ylläpitämisestä. Oli kuitenkin sen verran iso, että Np-ultrassa olisi hyvä asiaa hieman vilkaista. Voi kuulemma aiheuttaa vähän kipuja alavatsalla moinen kökkäre.
Sitten pohdiskelua:
HUI. Meille siis on ehkä oikeasti tulossa toinen lapsi. Tämän väsymyksen ja ajoittaisen kovin voimakkaankin kuvotuksen vuoksi ajatus vauvasta tähän touhukkaan 1v. lapsosen rinnalla kuulostaa pelottavalta. Mutta ehkä tuntemukset alkavat pian helpottaa ja muistan taas ne lyhyen ikäeron hyvät puolet. Olemme pohjattoman onnellisia, kun meille suotiin jo toinen tällainen mahdollisuus. Silti ajatukset ovat 90%:sesti muualla. Vasta nyt kaivoin kassista ultrakuvat katsottavaksi, kun esikoisen kanssa tähän mennessä niitä oli tuijotettu herkeämättä koko ilta ja yö. Taisipa kuva olla ihan kehyksissäkin asti tuolloin. Jotenkin se uutuudenviehätys on poissa, tai sitten se on sitä että raskaus sai kovin helposti alkunsa. Pojan kanssa alkuraskaus oli onnellisuuden lisäksi myös suurta helpotusta siitä että vihdoin onnistuimme.
Keskustelimme eilen treffeillä perhekoosta ja niin se vain on että tämä raskaus saattaa olla viimeinen. Kunhan nämä inhottavat oireet poistuvat aion keskittyä nauttimaan mahan kasvusta, liikkeistä jne. Esikoisen kanssa tiesin, että jos se meistä on kiinni, niin raskaus ei jää viimeiseksi ja siksi en oikein osannut siitä täysinrinnoin nauttia. Oman vauvan kaipuu oli silloin myös niin suuri, että odotin vain lapsen syntymää. Nyt tilanne sen suhteen on toinen, tiedämme mitä vauva arki on ja täytyy myöntää, että ihan kaikkea siitä en odota samalla tavalla innoissani kuin pojan kanssa. Mikään ei siinä arjessa ole enää uutta, paitsi se pieni rakas vauva tietenkin.
Eilisen keskustelun seurauksena päädyimme pitämään pienen on option iltatähdestä n. 5-6v. kuluttua, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan haluaisi kovin paljon yli 30v. enää lapsia hankkia (täysin itsekkäistä syistä myönnän), joten sen takia moinen takaraja. Lähinnä optio otetaan käyttöön sitten jos nyt syntyvä vauva on poika. Kokeilemme sitten vielä kerran "tyttöä", mutta poikakaan ei missään nimessä haittaa. Kolme lasta on kuitenkin ehdoton maksimi ihan jo taloudellisista syistä. Vaikka isäni aina sanoo, että raha ei saa olla este lasten hankkimiselle, niin kyllähän se sitä on. Tietyn elintason haluaa turvata lapsilleen. Haluan että lapseni saavat harrastaa valitsemaansa harrastusta, kustansi se meille 20euroa tai 200euroa kuukaudessa. Haluamme käydä kerran vuodessa ulkomailla ja tehdä hyvillä mielin huvipuisto, kylpylä ja eläintarhareissuja tulevaisuudessa ilman pelkoa siitä riittävätkö rahamme.
Tulipa asiaa tikusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti