Huomenna meillä on varhaisultra. Vietetään miehen kanssa samalla treffi-iltaa ja suunnataan johonkin syömään, kun poika on isovanhemmilla hoidossa. Se että kilistelemmekö vedellä vai shamppanjalla, iloon vai suruun selvinnee siis huomenissa. Mitään varmuuttahan raskauden jatkumisesta tämäkään tutkimus ei tuo, mutta saa ehkä hieman antaa itselleen lupaa innostua.
Kenellekään ei olla asiasta kerrottu, enkä usko että kerrotaankaan ennen Np-ultraa. Oireina edelleen väsymys ja uutena välillä ilmaantuva hienoinen kuvotus. Lihan ja kasvisten himo, jota koin poikaa odottaessa, on myös hieman alkanut nostaa päätään. Sen vuoksi alankin epäilemään että tämäkin tulokas saattaisi olla poika.
Niin ja merkittävimmät asiat: Poika otti eilen kahdeksan peräkkäistä huteraa askelta <3 Tästä se lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti