Lapsettomuudesta kärsineen ihmisen luulisi olevan superiloinen, mutta mä itken holtittomasti tätä epätietoisuutta. Ihan kamala tapa aloittaa raskaus itkien, jos tää nyt sellanen on. Kaamea ajatus on myös se että, viimeisen kuukauden aikana olen tehnyt lukemattomia raskaana olevalle kiellettyjä asioita. Ja jos kyseessä olisi raskaus voisi viikkoja olla melkeinpä mitä vain 3 ja 12 välillä.
| Kuva suurenee napsauttamalla |
Miten tästä eteenpäin? Jos mussa on jäämistöä tai olen raskaana kohdunulkoisesti asia on hoidettava varmasti pikimmiten, ettei tule suurempia komplikaatioita. Jos olenkin ihan uudesta kierrosta raskaana lääkärikäynti näillä viikoilla olisi aivan turha, mitään ei näy vielä missään ja saisin vain uuden ajan (ja laskun), joka sekään ei takaa mitään. Ei ole mitään oireita viitaten mihinkään noista edellisistä. Tottakai marssisin heti lääkärille jos oireilisin kohdunulkoisen tai kohtutulehduksen tavoin.
Ehkä teen nyt niin, että käyn huomenna ostamassa uuden puikkotestin ja sitten vielä digitaalisen. Jos viiva vahvistuu ja digi näyttää raskaana, on kai mun soitettava neuvolaan ja vinguttava jotain ultra-aikaa tilanteen sekvittämiseksi.
Nyt on pakko käpertyä miehen kainaloon nyyhkyttämään, olo on tajuttoman pelokas ja ristiriitainen.
Edit. Selvennettäköön että raskaus siis edelleen (aina) olisi ehdottoman positiivinen asia, JOS se on suhteellisen normaali sellainen. Se ei ehkä tästä ahdistuskyltäisestä postauksesta tullut esille.
Oho, ihan selkeä viivan alkuhan tuossa on. Mitäs ne toiset testit sanoi vai oletko edes ehtinyt vielä testata uudelleen?
VastaaPoista