Menenkin jo tänään jälkitarkastukseen, alkuperäinen varhaisultra-aika kun oli vasta viikon päästä. Vuoto on onneksi jo vähentymään päin. Toivotaan että kaikki olisi poistunut itsestään ja säästyisin suuremmilta tyhjennysoperaatioilta.
Mikä tässä sitten lopulta otti näin koville, vaikka tätä kovasti epäilinkin alusta saakka? Viikonlopun märehdittyämme totesimme, että olimme raskaudesta myös kovin helpottuneita. Ei vuosien tahkoamista, yrittämistä ja epätoivoa vaan onnellinen yllätys. Miten naurettavan helppo tapa kasvattaa perhettä. Liian helppo.
Meidän piti mennä paineettomasti ja antaa toisen lapsen tulla jos on tullakseen. Luvattiin ettemme koskaan enää alkaisi yrittämään. Tämä tapahtumasarja teki meille sen mitä salaa molemmat eniten pelkäsimme. Nyt haluamme sen toisen lapsen ja vielä mahdollisimman pian. Tästä ei ole enää paluuta. Yritys on alkamassa vaikka kumpikaan ei sitä uskalla ääneen sanoa. Kuinka pitkään joudumme nyt odottamaan?
Pelkään että pelkkä yrittäminen on meidän kompastuskivi. Mitään selittävää lapsettomuudelle ei aiemmin löytynyt, joten jos ongelma onkin alapään sijaan yläpäässä? Me emme raskaudu kun sitä yritämme, mutta "vahingossa ja paineettomasti" näköjään hyvinkin helposti. "Vahingossa tai paineettomasti" on nyt mahdottomuus, se juna meni jo. Sitä toista junaa odotellessa..
Niin kovasti toivon, että se toinen voisi tulla vähän edes helpommalla niin teille kuin meillekin. Tsemppiä sinne ja voihan se olla, että saatte yllättyä vielä iloisesti. Ainakin tieto siitä, että teillä voi tärpätä luomusti on positiivinen juttu. :)
VastaaPoistaTätä toivomme meille kaikille :) Joo ehdottoman positiivista kyllä, sitä vain ihmismieli keskittyy aina kaikkeen negatiiviseen epäonnistumisen jälkeen. Onneksi on jo tuo esikoinen. Sitä sanoin lääkärillekin, että luojan kiitos tämä tapahtui nyt eikä 1,5 vuotta sitten!
VastaaPoista